Tuomas Sorsa Historiallinen ensimmäinen hyvinvointialuevaali pidetty ja äänet laskettu. Kolme suurinta puoluetta onnistuivat kampanjoinnissaan suhteellisen hyvin, ja nämä erottuivatkin valtakunnallisissa kannatuksissa selvästi muista. PS:n tulos 11,1 % oli jossain määrin torjuntavoitto, mutta hyvänä tätä tulosta ei missään nimessä voi pitää. Tuloksen jälkeen on kyettävä kriittisesti tarkastelemaan, että miksi emme saaneet äänestäjiä liikkeelle tai miksi perussuomalaisia ehdokkaita ei nähty varteen otettavina ehdokkaina hoitamaan aluevaltuutetun tehtävää.
Vaaleja leimasi eriskummallinen lupausten tulva ja jos kuunteli näitä kaikkia lupauksia, niin voisi todeta, että meillä ei sotessa ole pielessä mitään. Valitettavasti realiteetit iskevät uusille valtuutetuille silmille hyvinkin nopeasti. Niukkuutta jaetaan kustannusten kasvaessa ja erilaisten hyvinvointilupausten täyttäminen monimutkaistuu. Vaalien dynamiikkaan kuuluu vaalipuheet ja toiveet, mutta nyt näissä mentiin mielestäni niin sanotusti katosta läpi. Esimerkiksi rahoituspohjan kestävyydestä, ICT-integraatioiden tai palkkaharmonisaation kustannuksista ei puhuttu juuri lainkaan. Näiden asioiden kanssa uudet valtuutetut pääsevät painimaan käytännössä heti vaalikauden alettua.
Aluevaalien suurin häviäjä on itse demokratia. Ainoastaan 47,5 % käytti äänioikeuttaan vaaleissa ja tätä voidaan pitää hälyttävän matalana. Jotkin asiantuntijat ovat esittäneet jopa arvioita, että voidaanko vaaleja pitää legitiimeinä kansanvallan näkökulmasta. Tämän trendin, joka on ollut nähtävissä myös kuntavaaleissa, on pakko saada kääntymään. On kyettävä arvioimaan kriittisesti niitä syitä, miksi kansalaiset eivät koe, että äänestämisestä on hyötyä oman arjen näkökulmasta. Vastuu tästä kuuluu kaikille poliittiseen päätöksentekoon osallistuvilta. Loppuun muutama sana omasta äänimäärästä. Keräsin vaaleissa 318 ääntä, joista omasta kotikaupungistani Lahdesta tuli itsessään 275 ääntä. Ensimmäisissä aluevaaleissa painotettiin pitkälti oman kotikunnan ehdokkaita ja tämä näkyi myös omassa äänikertymässä. Pyrin profiloitumaan omassa kampanjassa erityisesti talouspoliittisena osaajana, jolle järjestelmän kestävyys myös kustannusten näkökulmasta on tärkeää. Olen tyytyväinen, että näin moni näki tämän asian myös tärkeänä ja antoi valtakirjansa minulle. Päijät-Hämeessä meni paljon läpi sote-alan osaajia, ja tämän rinnalla pystyn varmasti tuomaan myös erilaista näkökulmaa päätöksentekoon.
