Kaupungin virkajohto kävi
valtuustolle läpi hiilineutraaliuden tiekarttaa ja ensimmäistä kertaa
myönnämme, että aitoa hiilineutraaliutta emme tule saavuttamaan vuoteen 2025
mennessä. Kysyin syksyllä sekä valtuustossa että talousarviokokouksessa muilta
poliittisilta liikkeiltä, että miten aiotte hiilineutraaliuden saavuttaa ilman,
että kajoatte massiivisesti liikenteeseen, joka ei ehdi vuoteen 2025 mennessä
sähköistymään riittävästi. Syvä hiljaisuus valtasi muut poliittiset liikkeet –
vastauksia ei ollut.
20.4. saimme kuulla, että
hiilineutraalius tullaan saavuttamaan todellisuudessa kompensoimalla
hiilipäästöjä. Tämä tapahtuu esimerkiksi lisäämällä hiilinieluja paikallisesti
tai ostamalla päästöoikeuksia markkinoilta. Ensinnäkin pitää todeta se
tosiseikka, että päästökauppajärjestelmää ei ole luotu kaupunkien kilven
kiillotukseen, vaan ohjaamaan markkinoilla toimivia yrityksiä kohti päästötöntä
tuotantoa hallitusti. Euroopan unionin komissio käytännössä päättää vuotuisten
päästöoikeuksien määrän ja jos kaikki kaupungit Euroopassa aloittavat vastaavat
toimet, on päästökauppajärjestelmä käytännössä valmis roskakoriin. Nyt
ehdotettu toimintatapa Lahden kaupungin taholta, jota muut poliittiset liikkeet
näyttävät kannattavan on vähintään mielenkiintoinen. Tilanne on sama, kuin
hiilivoimalla energiaa tuottava energialaitos jättäisi käyttämättä osan omista
päästöoikeuksistaan sekä mahdollisesti ostaisi ylimääräisiä päästöoikeuksia
markkinoilta ja toteaisi, että ”mehän olemme hiilineutraali tällä veivillä.” Kaikista
tuhoisinta on se, että koko järjestelyn hintalappu tulee olemaan lahtelaisille
veronmaksajille pahimmillaan jopa kymmenen miljoonaa euroa.
Miten aito hiilineutraalisuus
saavutetaan? Ensimmäinen askel on myöntää, että 2025 tulee aivan liian
nopeasti. Oikea liike olisi siirtää hiilineutraalisuustavoite kansalliselle
tasolle vuoteen 2035, huolehtia alueellisista investoinneista esimerkiksi sähköiseen
liikenteeseen ja kiertotalouteen, joiden positiiviset vaikutukset tulevat
2030-luvulla ja luoda tiekartta oikeaan hiilineutraaliuteen. Tämä varmistaisi
myös sen tärkeimmän, että pääomat ja hyödyt jäisivät Lahden ja Päijät-Hämeen
alueelle. Todennäköisesti tulemme kuitenkin näkemään veivejä, joilla kompensoidaan
omat päästöt välittämättä siitä, että mihin lahtelaisten pääomat valuvat ja
toteamme: ”Nyt olemme hiilineutraaleja” – vaikka emme ole.