Vahva valtiontalous on hyvinvointivaltion perusta

Suomen julkinen talous on kokonaisuudessaan velkaantunut merkittävästi vuosien 2020-2023 välisenä aikana. Osittain tähän on vaikuttanut eri kertaluontoiset kustannuserät, jotka on toteutettu osana koronantorjuntaa ja nyt myöhemmin Ukrainassa käytävän sodan takia. Julkinen talous menee usein yleisessä keskustelussa sekaisin valtiontalouden kanssa, mutta näillä on merkittävä ero. Julkiseen talouteen lasketaan valtiontalouden lisäksi myös esimerkiksi kuntatalous sekä eri lakisääteiset työeläkeyhtiöt. Käsittelen tässä kirjoituksessa erityisesti valtiontaloutta ja sen tämänhetkistä tilaa.

Suomen valtion budjetti on ollut kumulatiivisesti alijäämäinen vuosien 2020-2023 välisenä aikana noin 54 miljardia euroa. Summa on valtava. Hyvänä vertailukohtana voidaan käyttää esimerkiksi edellistä noin 15 vuotta (2004-2019), jolloin valtion talouden alijäämä oli kumulatiivisesti noin 60 miljardia. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyinen hallitus on lisännyt alijäämää yhtä paljon, kuin edelliset hallitukset edeltävän 15 vuoden aikana. On sanomattakin selvää, että seuraavat hallitukset joutuvat tekemään merkittäviä sopeutustoimia talouden saattamiseksi tasapainoon.

Halpa tai käytännössä ilmainen raha on ohjannut poliittisia päätöksentekijöitä väärään suuntaan vuodesta 2008 lähtien. Olemme elvyttäneet niin laskusuhdanteessa kuin myös noususuhdanteessa. Perinteiset taloustieteen lainalaisuudet on tyystin unohdettu. Nyt kohoava inflaatio ja siitä seurannut korkojen nousu on osumassa vahvasti myös valtiontalouteen. Tämä näkyy esimerkiksi korkomenojen kehityksenä, jotka tulevat asettumaan ensi vuonna 2,5 ja 3,5 miljardin väliin. Näitä ei voi loputtomiin velkasi rahoittaa ja vastuullista olisikin löytää nämä budjetin sisältä. Taloutemme on siis tällä hetkellä perusuraltaan alijäämäinen riippumatta siitä, että hehkutamme talouden kehitystä aina noususuhdanteessa ja vetoamme suhdanteiden heikkouteen laskusuhdanteessa.

Valtionvarainministeriö on arvioinut, että valtiontaloutta täytyy tasapainottaa seuraavan hallituskauden aikana noin yhdeksällä miljardilla. Summa on suuri, mutta ei mahdoton. Meidän täytyy aloittaa menokohteiden priorisointi ja määrittää, mikä on julkisen talouden perustehtävä. Itselleni se on kristallin kirkas; suomalainen on aina etusijalla.

Jotta vältyn populismin ruosteiselta leimakirveeltä, tulen esittämään oman talouden tasapainotusohjelman täällä hyvinkin yksityiskohtaisesti, jotta äänestäjät pääsevät arvioimaan oman poliittisen vaihtoehdon uskottavuutta ja tekemään tästä omat johtopäätökset. Tulen avaamaan myös talouden rakenneuudistuksia, joita Suomessa tarvitaan seuraavien vuosien aikana. Erityisen huolestunut olen rakenteellisten uudistusten puutteesta ja investointitasojen kroonisesta alakuloisuudesta suhteessa kilpailijamaihin.