Velka on aina toisen saatava. Näinkin yksinkertainen asia tuntuu menettävän merkitystä tämän päivän poliittisessa keskustelussa. Ensi vuoden talousarvio on Lahdessa lähtökohtaisesti ennen valtuuston käsittelyä noin 22 milj. euroa alijäämäinen ja edes tämä taso ei näytä kaikille puolueille riittävän. Menolisäyksiä esitellään yksi toisensa perään mitä mielenkiintoisempiin kohteisiin ja huolta huomisesta ei tunneta. Velkavariantti leviää päättäjien keskuudessa nyt poikkeuksellisen nopeasti ja valitettavasti tähän ei ole toimivaa rokotetta vielä kehitetty.
Vastuulliseen taloudenpitoon kuuluu se, että poliittiset valinnat tehdään sen pelikentän sisällä, johon meillä on yksiselitteisesti varaa. Tällä hetkellä vastuullisuuden vaatiminen on täyttä utopiaa ja mikäli yrität edes tuoda keskusteluun vastuullisia elementtejä, niin saat täyslaidallisen kysymyksiä ”leikkaatko lapsilta, leikkaatko vanhuksilta, leikkaatko kouluista”. Sen sijaan olisi pikkuhiljaa aika alkaa vaatimaan lisämenoja esittäviltä poliitikoilta vastauksia siihen, että miten tämä homma rahoitetaan ja vastaukseksi ei kelpaa jokaisen lisäeuron kohdalla, että ”tämä maksaa itsensä takaisin”? Ylipäätään meidän pitäisi päästä yli puoluerajojen siihen yhteisymmärrykseen, että vastuullisen taloudenpidon säännöt allekirjoittavat kaikki poliittiset liikkeet. Tällä hetkellä vastuullisuuden taakkaa halutaan sysätä vain harvoille poliittisille puolueille ja tämä ajaa siihen, että velkaantuminen lasten piikkiin jatkuu ja jatkuu.
Kansalaiset ovat osoittaneet huolensa velkainnostuksen seurauksista, mutta näistä päättäjät viisveisaavat ja sama tahti jatkuu. Onneksi painetta alkaa tulla myös päättäjille niiltä tahoilta, jotka näiden bileiden loppulaskun kuittaavat. Ilmainen raha, halu ratkaista kaikki ongelmat velalla ja ”ostaa” jatkokausi päätöksentekijänä ovat sellaisia hedelmiä, joita ei yksinkertaisesti ole pystytty vastustamaan. Kohta käydään aluevaaleja ja hedelmäkauppiaita notkuvine pöytineen on jälleen torin laidalla jakamassa mitä ihmeellisempiä lupauksia. Avoin toiveeni jokaiselle päättäjälle, itseni mukaan lukien on se, että kun esitätte uusia menokohteita, niin mietitte hetken sitä kätilön käsissä olevaa elämän ihmettä, joka tämän vastuuttomuuden tulee tulevaisuudessa kuittaamaan. Vieläkö olet sitä mieltä, että tämä on ok?